|
Post by Pöpi on Mar 21, 2013 16:29:52 GMT 3
Mortal Memory EFRA Tamman hoitaja ja omistaja kirjoittavat tänne tarinoitaan
|
|
elsu
New Member
C : Thor
Posts: 1
|
Post by elsu on Mar 21, 2013 16:40:06 GMT 3
TUTUSTUMISIA:
Silittelen varovasti Emin valkoista turpaa. "Saanko tuota.. Testata sitä?", kysyn varovasti Enniltä, tamman tyytyväiseltä omistajalta. "Juu tietenkin, jos vaikka sileällä", nainen vastaa. Nyökkään hymyillen ja lasken käteni sivulleni. Tamma katselee minua keltainen riimu päässä, pää kallellaan.
Enni opastaa minut Villa Mimosan satulahuoneeseen, mistä löytyy Memoryn varusteet. Otan itselleni koulusatulan, huovan, kankisuitset sekä vielä ratsastusloimenkin. Saan jotenkin hapuiltua vielä harjakopankin jo täysiin käsiini.
Kävelen käytävää pitkin Emin karsinan eteen. Laitan satulan huopineen telineeseen sekä ratsastusloimen satulan päälle. Lasken suitset koukkuun ja harjakopan lattialle. Avaan Emin karsinan oven ja talutan tottunein ottein tamman riimusta käytävälle. Äitini napsauttaa käytävän seinään laitetun riimunnarun kiinni hevosen keltaisen riimun renkaaseen. Tamma ravistaa päätään, ennen kuin saan riimun kiinni toiseen riimunnaruun. Naurahdan myös hiukan.
Harjaan pölyharjalla hellästi tammaa. Kevät on tulossa ja karvanlähtö on alkanut. Käytävä alkaa täyttyä valkoisista ja harmaista karvoista harjatessani Emiä. Tamma seisoo kiltisti paikoillaan, vaikka huitaiseekin takajalallaan ilmaa, kun harjaan hevosen mielestä tämän vatsaa liian lujaa. "Anteeksi, tyttö pieni", sanon ja alan harjata hellemmin. Memo pärskähtää ja kuuntelee minua siroilla korvillaan tarkasti. Nakkaan pehmeän harjan harjakoppaan ja otan kaviokoukun käteeni. Puhdistan kaviot yksitellen, ja kaviot nousevat verkkaisesti. Taputan tamman kaulaa ja alan laittaa joustopinteleitä hevosen valkoisiin jalkoihin.
Tamma viskoo päätään ja korvat ovat niskassa kiinni, kun nostan satulan telineestä. Hampaat irvessä alan nostaa varovasti satulaa hevosen selkään. Memo yrittää puraista minua, mutta onneksi narut estävät sen muutamalla sentillä. Lasken satulan selkään ja tamma yrittää ravistaa sitä pois. Onneksi pidän otteeni satulassa ja se ei ehdi tipahtaa. "Minuahan sinä et huijaa", naurahdan tammalle ja Em tunnustaa 'tappionsa' ja seisoo pää alhaalla korvat niskassa kiinni, kun laitan satulavyötä paikoilleen koulusatulan pitkiin vastinhihnoihin. Laitan vyön kiinni vielä tamman toiseltakin puolelta. "Hyvä tyttö", kehun silittäen tamman lapaa ja Memon korvat käyvät hörössä, mutta painautuvat salaman nopeasti takaisin niskaan. Hymähdän hevoselle. Laitan ratsastusloimen tamman selkään nätisti.
Laitan ensin oman kypärän päähäni ja lämmitän tamman kankikuolaimia. Äitini on juttelemassa varmaan Ennin kanssa ja ehkä hyvä niin. Tutustuisin hevoseen omatoimisesti ja ehkä tuo tottuisi minuunkin helpommin. Irrotan narkin oikealta puolelta riimusta ja sujautan riimun tamman kaulalle. Memo nostaa päätään pujottaessani nopeasti kaksoisohjia hevosen kaulan yli. "Kuule, en ole ennen ollut selässäsi enkä viitsi ratsastaa ilman suitsiakaan", selitän, kun hapuilen tamman niskaa kädelläni. Memory laskee päätään hitaasti. Saan kuolaimet tamman suuhun ja niskahihnan juuri ja juuri korvien yli tamman esittäessä vastaväitteitään. Saan remmit rauhallisesti kiinni ja siirrrän otsapantaa ylemmäs, pois Memon herkiltä ohimoilta. Laitan mustat Eurohunterin hanskat käsiini ja otan tamman kaulalta ohjat sekä irrotan riimun ja laitan sen Memon karsinan ovessa olevaan koukkuun.
Kävelemme kohti maneesia liukkaalla tallin pihalla. Memo yrittää ohittaa muutaman kerran, mutta korjauksena peruutin tätä reippaasti, joten sekin ongelma häipyi nopeasti. Äitini avaa maneesin liukuoven, jota Memo säikähtää tai esittää säikähtävänsä ja pompahtaa hiukan sivuun. Pääsemme kuitenkin turvallisesti maneesin puolelle ja äiti sulkee oven varovasti takanamme. Enni istuu vihko kädessään katsomossa ja huomaan äidin siirtyvän sinne myös. Kävelen ensin maasta kierroksen maneesia ympäri. Memo kuuntelee ympäristöä mielenkiintoisena ja kunnioittaen jo hiukan omaa tilaani. Pysähdyn maneesin toiseen päätyyn ja säädän jalustinhihnat minulle hyviksi. Kiristän satulavyötä muutamalla rei'ällä ja otan ohjista vasemmalla kädelläni kiinni. Vasen jalkani on jalustimessa ja nousen varmoin elkein satulaan.
Memo seisoo kaula kaarella paikoillaan istuessani satulassa. Tamman korvat liikkuvat höröön ja kuuntelemaan minua. Painan hellästi pohkeeni tamman kylkiin ja liikun hevosen reippaiden askeleiden mukana pitkin ohjin. Annan Memon verrytellä itseään ensin. Teen käännöksiä, ettei alkukäynnit ole tylsää uran kiertämistä. Memory kuuntelee korvillaan minua varautuneesti, ehkä jopa hiukan tylsistyneenä.
Alan koota ohjia ja tunnen tamman pureskelevan hiukan kuolainta, mutta lopettaa sen nopeasti. Alan säädellä reittejämme ja teen myös voltteja sekä suunnan vaihtoja usein. Memo tuntuu pysyvän touhukkaana sekä menee kuin hienoin kouluratsu konsanaan. Tunnen, että Memo olisi minulle oikea hoitsu, monien kymmenien testausten jälkeen. Hoitsun valitseminen oli vähän kuin oman uuden hevosen valitsemista. Paitsi ei tarvitse maksaa paljoa rahaa ollakseen hevosen kanssa tekemisissä. Käynti sujuu meiltä hyvin ja huomaan sivusilmällä Ennin kirjoittavan jotain vihkoonsa.
Nostan pienillä painoavuilla sekä pohjeavustuksella Emin liidokkaaseen nättiin raviin. Minun ei tarvitse edes keventää, koska tamman ravi ei tunnu pomputtavan ollenkaan. Silitän sisäkädelläni nopeasti Memon säkää. Alan säädellä vauhtia ja tammalta löytyy yllättäen hidas ja yhä nätti ravi. Alan keventää, koska hidas ravi alkaa pomputtamaan enemmän. Memo työskentelee nätisti ohjatessani tuota serpentiinillä.
Annan tamman kävellä hetken raviosuuden jälkeen. Memo ansaitsi tauon. Siirrän pohkeitani, olen valmis pyytämään laukkaa. Tamma pärskähtää ja nostaa innostuneena laukan... Mutta väärän. Hidastan tamman käyntiin ja nostan uuden laukan korjaavasti. Nyt saan Memon laukkaamaan vasenta laukkaa uraa pitkin. Tuntuu kuin lentäisimme eikä Memon kaviot koskisi yhtään hiekkaan. Teen pääty-ympyrät molempiin päätyihin ja kokeilen laukanvaihtoa keskellä oikeaa pitkää sivua. Memo vaihtaa vastalaukkaan nätisti ja samalla kiihdyttää vauhtiaan. Käännän tamman keskelle kenttää ja vaihdan samalla suunnan, joten hevosen laukka olisi nyt oikea eikä vastalaukka. Em laukkaa nätisti kaula kaarella ja kokeneesti. Teen kaksi pääty-ympyrää ja hidastan tamman takaisin raviin. Löysään ohjia. Jäähdyttelisin tamman ja se olisi siinä.
Memo pärskähtelee ja pidentää raviaan sekä ojentaa kaulaansa. Kevennän edes ajattelematta sitä. Vaihdan suunnan ja samalla hidastan loppukäyntiin. Otan jalustimet pois jaloistani ja heiluttelen jalkojani. Memo ihmettelee niitä aluksi, mutta jatkaa kävelyä rennosti. Kävelen keskelle kenttää ja laskeudun alas satulasta. Nostan jalustimet sekä löysään vyötä.
Olen riisunut Memon, laittanut varusteet paikoilleen sekä laitan tammalle fleeceloimen päälle. Talutan tamman takaisin karsinaan ja kävelen satulahuoneeseen. "Onkos Memo sellainen, mitä voisit hoitaa?", Enni kysyy ja nyökkään hymyillen. "No hyvä, yhteistyönne näytti sujuvan kivasti", tamman omistaja hymyilee. "Kiitos", sanon. "Niin, mitkä päivät käyn hoitamassa ja onko tammalla mitään viikkosuunnitelmia?", jatkan. "Voit käydä vaikka joka päivä", nainen naurahtaa. "Viikkosuunnitelmaa ei ole, mutta voisimme suunnitella sellaisen yhdessä", Enni hymyilee. "Okei... Mutta nyt mun täytyy mennä, äitikin haluaisi jo varmaan kotiin", sanon. "Ööh... Nähdään huomenna", hymyilen ja lähden Villa Mimosan parkkipaikalle.
Istahdan äidin autoon ja äiti käynnistää sen. "Alan hoitaa Memoa", sanon nopeasti, ennen kuin kysytään mitään. Äiti nyökkää ja peruuttaa kokeeneesti auton ympäri ja ajaa kotia kohti.
//Netti pätkäs pitkän kohdan pois, enkä jaksanut kirjoittaa sitä uudestaan, joten lopun hutaisin
|
|
|
Post by Pöpi on Mar 21, 2013 21:17:50 GMT 3
Tosi kiva tarina, mutta vinkkinä että tarinoissa voisi käyttää myös muita hevosia yms, elävoittämään lisää. Merri antaakin sulle tästä ne rahat mitä voit käyttää.
|
|